RADIOAKTIIVISUUS

RADIOAKTIIVISUUS

Pääsivu
Atomi
Massaluku
Isotooppi
Radioaktiivisuuden keksimisen historiaa
Radioaktiivinen aine
Alfasäteily
Beetasäteily
Gammasäteily
Geigerilmaisin
Radioaktiivisuus
Aineiden puoliintumisaika
Säteilyn heikkeneminen
Koboltti
Amerikium
Jodi
Kosminen säteily

Kosminen säteily

Kosmiset säteet tulevat avaruudesta ja niitä tulee maahan jatkuvasti kaikista suunnista. Säteily koostuu hiukkasista, pääasiassa suure-energisistä protoneista.

Hiukkasia tulee sekä auringosta että kauempaa tähtien välisestä avaruudesta. Osalla hiukkasista on paljon suurempi energia, mitä koskaan on saatu aikaan tehokkaimmillaan kiihdyttimillä. Kun kosmiset säteet (primäärinen säteily) tulevat ilmakehään, syntyy joukko erilaisia uusia hiukkasia (kuva 2) kosmisten säteiden ja ilman atomiydinten välissä tömäyksissä. Tällaisia hiukkasia ovat mm. pionit, joita ovat positiivinen, negatiivinen ja neutraali π - mesoni.

Mesonit ovat hiukkasia, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että niiden massa on elektronin ja protonin massan välissä. Primääriset reaktion tuotteina syntyneet hiukkaset saavat aikaan sekundaarisia prosesseja. Esimerkiksi π - mesoni absorptio ytimeen aiheuttaa usein ytimen hajoamisen moneen kevyempään ytimeen. Pioni voi myös hajota itsestään neutroniksi ja myoniksi. Myonit ovat elektroneja muistuttavia hiukkasia, mutta ovat noin 200 kertaa raskaampia kuin elektronit.

Merenpinnan tasolle ulottuva avaruussäteily on sekundaarisäteilyä, josta noin 75 prosenttia koostuu myoneista. Koska kosmisella säteilyllä on suuri energia, niin se on hyvin läpitunkevaa. Se ei tunkeudu ainoastaan paksun ilmakehän läpi, vaan voi edetä myös kalliossa yli kilometrin syvyydellä olevaan kaivokseen.