|
|
|
Koboltti sivu 2/2
Lääketieteessä käytetään hyväksi säteilyn kykyä vahingoittaa elävää organismia. Tällöin
käytetään hyväksi hyväksi radioaktiivisen aineen lähettämän säteilyn ionisaatio-ominaisuutta
tai suoraan säteilyn sisältämää energiaa. Ionisoivan säteilyn biologiset vaikutukset perustavat
ilmeisesti säteilyn kykyyn katkoa ja muuntaa solulle elintärkeitä makromolekyylejä. Näitä ovat
erityisesti deoksiribonukleiinihappo- (DNA) ja ribonukleiinihappo- (RNA) molekyylit, mutta myös
erilaiset proteiini-, varsinkin entsyymimolekyylit. Tämä voi johtaa solun kuolemaan tai vaurioitumiseen.
Syöpäkasvaimeen voidaan kohdistaa ulkopuolista säteilyä. Tavallinen tällainen sovellus
on ns. "kobolttikanuunan" käyttö. Siinä käytettävä radioaktiivinen aine, koboltti-60 Co hajoaa
lähettämällä beetasäteilyä, jolloin syntyy myös gammasäteilyä. Gammasäteily kohdistetaan
mahdollisimman tarkasti tuhottavaan kasvaimeen. Samalla tuhoutuu myös tervettä kudosta.
Tästä syystä gammasäteily kohdistetaan useasta eri kulmasta kasvaimeen, jotta se saisi
riittävän suuren annoksen, mutta terve kudos mahdollisimman pienen. Potilaan kudokset
eivät muutu hoidon seurauksena radioaktiivisiksi.
Linkkejä Koboltti-60
|