RADIOAKTIIVISUUS
RADIOAKTIIVISUUS
Beetasäteily
Beetahajoamista tapahtuu yleensä ytimessä, joissa neutronien määrä on suurempi kuin protonien määrä. Protonit ja neutronit koostuvat kvarkeista, protoni uud-kvarkkisysteemistä ja neutroni udd-systeemistä. Beetahajoamisessa yksi neutronin d-kvarkeista muuttuu heikon vuorovaikutuksen ansiosta u-kvarkiksi. Tämän heikon vuorovaikutuksen välittäjähiukkasia ovat välibosonit. Välibosoni muuttaa toisen neutronin d-kvarkeista u-kvarkiksi ja käyttää protonien ja neutronien välisen massaeron elektronin ja antineutriinon synnyttämiseen. Neutriino v ja antineutriino ovat varauksettomia ja ilmeisesti myös lähes massattomia hiukkasia, jotka aiheuttavat hyvin vähän vuorovaikutuksia kulkiessaan aineen läpi. Beetahajoamisessa atomin ytimen massaluku pysyy samana, mutta protonien määrä kasvaa yhdellä ja neutronien määrä pienenee yhdellä.
Esimerkiksi koboltti hajoaa nikkeliksi beetahajoamisen kautta seuraavasti.
Beetasäteet tunkeutuvat aineeseen syvemmälle kuin alfasäteet, mutta metallikuori, jonka paksuus on muutama millimetri tai lautaseinä riittävät pysäyttämään ne. Elektroneista koostuva ionisoiva beetasäteily on haitallista.
Säteilylinkkejä:
Toimintaohjeet säteilyvaaratilanteessa